Suomen pinta-alasta 82 prosenttia on metsää ja suota. Näistä alueista valtaosa on tavalla tai toisella ihmisen muokkaamia. Keskustelu siitä, tulisiko metsä- ja suoalueita palauttaa lähemmäs luonnontilaa eli ennallistaa, herättää ristiriitaisia tunteita.
Soiden ja metsien ennallistamista puoltavat vahvat ilmasto- ja monimuotoisuushyödyt, jotka kuitenkin toteutuvat usein vasta pitkällä aikavälillä. Ennallistamisen kustannukset taas maksetaan välittömästi. Toisaalta voidaan kysyä, mikä on ennallistamisen tavoite, kun nykyinen ilmasto, lajisto ja ympäröivien alueiden maankäyttö eivät enää mahdollista täysin alkuperäistä vastaavien elinympäristöjen palauttamista.
Ennallistamiseen liittyy paljon muitakin kysymyksiä. Osa niistä liittyy ristiriitoihin, joita nähdään ennallistamisen ja metsätalouden välillä. Osassa taas on kyse esimerkiksi siitä, millaisia ilmastovaikutuksia soiden ennallistaminen tuottaa välittömästi.
Ennallistaminen on osin hyppy tuntemattomaan. Mitä tuore tutkimustieto kertoo ennallistamisesta ja voiko se lisätä ymmärrystä ristiriitaisen informaatiotulvan keskellä?
Alustukset
Puheenjohtaja: Professori Eeva-Stiina Tuittila (Itä-Suomen yliopisto)
Ekologinen teoria rohkaisee ennallistamisen "hypyssä tuntemattomaan"
Professori Tuomas Aakala (Itä-Suomen yliopisto)
Ennallistaminen tulevaisuuden monimuotoisuuden turvaajana
Erikoistutkija Merja Elo (Suomen ympäristökeskus)
Ennallistaminen patenttiratkaisuna lajikadon ja ilmastonmuutoksen torjunnassa?
Apulaisprofessori Anna Laine-Petäjäkangas (Itä-Suomen yliopisto)
Järjestäjä: Suomen Metsätieteellinen Seura