Kun perinteisillä vaikuttamisen tavoilla – mielenosoituksilla, vetoomuksilla ja kulutusvalinnoilla – ei saada muutosta aikaan, ilmastoahdistus voi muuttua polttavaksi turhautumiseksi. Monet nuoret kokevat, että aika on loppumassa, mutta poliittinen päätöksenteko laahaa vuosikymmeniä jäljessä. Tilanne luo kasvualustan epätoivoisillekin teoille.
Nuorille ekokriisi ei ole teoreettinen tulevaisuuden uhka, vaan heidän elämänsä aikana konkretisoituva eksistentiaalinen kysymys. Millaisiin keinoihin turvaudutaan, kun sallitut keinot on käytetty ja turhautuminen saavuttaa kriittisen pisteen? Kysymme myös, miten vastuuta välttelevät järjestelmät saataisiin vastuuseen tehottomuudesta kohdistaa konkreettisia toimenpiteitä ilmaston ja ympäristön suojeluun sen sijaan, että vastuuta sysätään kansalaisaktivisteille.
Keskustelijat
Puheenjohtaja: Professori Pia Tikka (Tallinnan yliopisto)
OTM Tuuli Talvinko (Lakiasiaintoimisto Maailma)
Väitöskirjatutkija Amos Wallgren (Helsingin yliopisto)
Väitöskirjatutkija Riku Löf (Helsingin yliopisto)
Opiskelija Kian Ryhänen (Turun yliopisto)