Arktinen alue lämpenee tällä hetkellä jopa neljä kertaa muuta maailmaa nopeammin. Samalla ikirouta sulaa kiihtyvällä vauhdilla. Olemmeko ylittämässä pisteen, josta ei ole paluuta?
Tutkijat ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksessa useita erityisiä vaaranpaikkoja, joita kutsutaan keikahduspisteiksi. Jos ne ylitetään, ilmastonmuutos saattaa alkaa vahvistaa itse itseään. Yksi mahdollinen keikahduspiste on ikiroudan sulaminen.
Kun maaperä sulaa, siitä vapautuu hiilidioksidia ja metaania, mikä voi käynnistää itseään voimistavan kierteen. Vuosisadan loppuun mennessä ilmakehään voisi sulamisen myötä päätyä satoja miljardeja tonneja lisää hiiltä. Sulaminen lisää myös ympäristömyrkkyjen leviämisen ja uusien tautien riskiä sekä uhkaa vesi- ja ruokaturvallisuutta. Sulamiseen liittyy myös globaaleja poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä, koska merkittävä osa arktisesta alueesta sijaitsee Venäjällä.
Ikiroutaan liittyy monia avoimia kysymyksiä. Kuinka nopeasti sulaminen etenee? Millä edellytyksillä sulamisen keikahduspiste voisi ylittyä tai jäädä ylittymättä? Entä mikä on Venäjän arktisen alueen sekä maan ympäristö- ja energiapolitiikan merkitys kokonaisuudessa?
Keskustelijat
Puheenjohtaja: Tiedeakatemian puheenjohtaja, professori Juhani Knuuti
Professori Veli-Pekka Tynkkynen (Helsingin yliopisto)
Maantieteen professori Jan Hjort (Oulun yliopisto)
Vanhempi tutkija Outi Meinander (Ilmatieteen laitos)
Tutkimusprofessori Juha Aalto (Ilmatieteen laitos)
Järjestäjä: Suomalainen tiedeakatemia